maanantai 23. tammikuuta 2017

NRO. 200

Vuosia on tullut blogia jo kirjoiteltua, mutta nyt on vihdoin aika kirjoittaa blogiteksti numero 200. Olisiko aika perehtyä Kristaan, kirjoittajaan, tarkemmin?

Jossain vaiheessa tekstejä lukiessa joku on saattanut ajatella, että tee ite hyvä mainos jos kerta niin paljon arvosteltavaa on muissa. Niinpä ajattelin ihan omien mielenkiintojeni paljastamiseksi aloittaa esittelyn jostain omasta luomuksestani:

Ei lähimainkaan täydellinen, mutta ehkäpä minun näkemykseni kivasta. Täytyy tunnustaa, että CDONin doge bannerin jälkeen teki kyllä mieli tehdä samanlainen pläjäys, mutta päädyin silti klassisempaan.

Tujaus sarkasmia, yksinkertaisuutta, ja lopputulos on ainakin omasta mielestäni toimivaa. Kertonee jotain myös itsestäni. En nyt sentään jesariin itseäni vertaa, mutta tykkään yksinkertaisesta ja nokkelasta.

Mistä sitten on lähtöisin innostukseni mainoksiin? Tämä lienee peruja jostain aikojen alun piimä mainoksesta (siis siitä: "tahdon tosimiehen vierelleni, miehen riskin rinnalleni, rakastajan vatsalleni - piimä"). Tuonhan varmasti jokainen muistaa 90-luvulta.

Luulen, että kyseinen mainos on antanut itselleni paljon enemmänkin kuin vain innostuksen mainoksiin. Tuossa on sitä samaista tyttöenergiaa, jota on myöhemmin spaissareissa ja muualla nähty. Ehkäpä tuolla on siis ollut näppinsä pelissä oman elämänasenteenikin rakentumisessa.

Välikommenttina mainittakoon, että olisi kyllä hienoa olla mukana tekemässä jotain noin vaikuttavaa mainosta kuin tuo piimämainos.

Elokuvajulisteet eli elokuvien mainokset ovat myös yksiä intoilun kohteitani. Ovathan itse elokuvatkin yksi harrastuksistani. ("Harrastuksista" = mitä muutakaan kotihiiri voisi kirjoittaa CV:seen harrastuksekseen.)

Ehkäpä 200. teksti voidaankin päättää suosikkeihini näistä.
Rajatakseni aihetta hieman, yritin kasata yhteen sellaiset julisteet joissa yhdistyy upea juliste ja suosikki elokuvani.

Nro.1
Tohtori Caligarin kabinetti päätyi ensimmäisenä listalle. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen oikea kauhuelokuva. Juliste on kuin Gallen-Kallelan Bil-Bol mainoksesta (joka muuten myös upea mainos). Caligarin juliste kertoo kaiken, mutta ei silti mitään. Ei turhia tekstejä tai selittelyjä. Annetaan vain kuvan puhua puolestaan. Tämä pääsisi helposti omalle seinälleni tauluksi.


Nro.2
Kummisetä elokuvan julisteineet ovat tuttuja elokuvista vähemmän tietävillekin. Mitäpä sitä tuota enempää kirjailemaan julisteeseen. Pelkkä elokuvan nimi ja piirros marionettinuken lankoja pitelevästä kädestä kertoo jo tarpeeksi. Juliste on kuin piirros elokuvan tunnetuimmasta lauseesta: "I'm gonna make him an offer he can't refuse."


Nro.3
Ilmeisesti jatkamme matkaa aika järjestyksessä. Seuraavana olisi syntymävuoteni elokuva eli hieman "tuoreempi", 30v täyttävä Full Metal Jacket.

Taas ollaan yksinkertaistetussa julisteessa. Tämä on kuitenkin eritavalla yksinkertaistettu kuin edelliset. Enemmän tekstiä, mutta tausta on tyhjä. Lainaus kertoo hyvin elokuvan tyylistä, kuten myös ihanan ristiriitainen kypärä. Muistan pienenä kummastelleeni tätä mainosta. Taisinpa tuolloin kuvitella kyseessä olevan ihan perinteinen sotaelokuva. Little did I know..


Nro.4
Ja tällä kertaa viimeisenä, edelleen aikajärjestyksessä pysytellen - Trainspotting. Useita eri versioita julisteesta olen nähnyt. Suurimmassa osassa toistuu kuitenkin ainakin osittain oheinen tekstinpätkä elokuvasta.

Näin elokuvan nähneenä kuulen niin selvästi Ewan McGregorin lausumassa näitä sanoja elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa (nyt tietysti kuuluu asiaan jonkun korjata että "urpo, ei se McGregor tota kohtaa sano eikä tosiaan ole mikään eka kohtaus"). Joudun tunnustamaan etten ole itse kirjaa lukenut, mutta olettaa saattaa, että sama pätkä löytyy myös sieltä.

Kuten edellisissä, tässäkin teksti kertoo kaiken oleellisen elokuvasta, paljastamatta oikeasti mitään. Tämä voisi olla pätkä hyvin erilaisestakin elokuvasta. Ehkä juuri se tekee tästä mielenkiintoisen. Vain hahmon elämänasenne on kirjattu paperiin. Taas voisin sanoa, että mitäs tuota enemmällä pilaamaan. Kuvat, erilaiset fontit ja muut krumeluurit vain pilaisivat tunnelman.

Nykyään elokuvajulisteista puuttuu täysin omaperäisyys. Ylläolevien kaltaisia kaipaisin ehdottomasti lisää. Eiväthän nuo (Caligaria lukuunottamatta) mitään näyttävimpiä julisteita ole, mutta toimivat mainoksina ja luovat upean fiiliksen. Varmin tapa saada minun kiinnostukseni, on Transpottingin kaltainen yltiöpäinen vuodatus. Saisi siis vähintään minut googlaamaan lisää elokuvasta. (Toisin kuin tämän päivän sini-oranssit taustat, leijuvat päät ja selkä kameraan seisovat ihmiset.)

Jottei tästä blogitekstistä tulisi liian pitkä vuodatus, on syytä päättää ja jatkaa seuraaviin kahteensataan postaukseen. Kiitos tähänastisesta!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoitavaa?