torstai 9. helmikuuta 2012

Makuasia

Eräällä ulkomaanmatkallani monia vuosia sitten sain kokea ihanan makuelämyksen. Ostimme hotellin jääkaappiin aamupalaksi maitoa ja muroja. Kyseessä olivat murot, jotka sattuman varaisesti valittiin kaupan hyllyltä ajatuksella "no noi ei ainakaan varmaan ihan pahoja ole". Kohtalo puuttui peliin ja vei sydämeni näille muroille.



Kyseisiä, ah, niin ihania muroja ei silloin myyty Suomessa. Etsiskelin ummet ja lammet, mutta mistään ei löytynyt. Paketin nimi oli kuitenkin jäänyt mieleeni ja muilta ulkomaanmatkoilta saatoin tuoda tuliaisina itselleni näitä.
... Kuulostanee hullulta ja myönnetään onhan se aika turhaa. 

Jokunen vuosi sitten lähetin jopa Kellogsille viestiä ja kysyin miksei näitä muroja tuoda Suomeen. Vastaus oli, että tutkimukset, mieltymykset ja liikevaihto osoittavat, etteivät tämän kaltaiset murot kelpaa suomalaisille. Olin kummissani, mutta tyydyin vastaukseen. Vierähti vuosi ja yhtäkkiä löysin kauppojen hyllyiltä RaisinWheatsejani. Voitte arvata, että keittiön kaapit olivat tämän jälkeen täynnä näitä. Onni oli kuitenkin vain hetkellistä. Rakkaimpani riistettiin minulta ja niin loppui taas yhteiseloni murojeni kanssa. 



On varsin hankalaa näin maallikkona sanoa, millä perusteella suomalaiset ostavat muronsa. Voisi kuvitella, että mikäli normaalit vehnätyynyt liikkuvat kauppojen murohyllyiltä, ei niihin lisätty rusina nyt ainakaan huonontaisi asiaa. Ilmeisesti näin kuitenkin on. 

Liekkö suurin syy sille, että tuote jäi kauppojen hyllyille, oikeasti maun vai kenties vain liian vähäisen markkinoinnin. Omaksi kohtalokseni kuitenkin jäänee keräillä ulkomailta muroja tai toivoa suomalaisten makumieltymysten muuttuvan. Turhahan yritysten on myydä tuotteita, jotka eivät mene kaupaksi. 

Mokomatkin suomalaiset ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoitavaa?