Muistot ovat toki ihana asia, mutta voi kuinka kaihoisa fiilis jäikään mainosta katsoessa. Ihana rakkaustarina mainoksessa kerrotaan, mutta kovin haikea tunnelma jää keinumaan ajatuksiini (miehen lopussa nähdystä hymystä huolimatta).
Mitä mieltä olette mitä mainoksessa itse asiassa tapahtuu? Ensimäinen ajatukseni olisi, että rouva on kuollut. Jäätyäni enemmän kohtauksia miettimään, saattaisi tämä olla kuitenkin vain jättänyt miehen. Pitkässä mainoksessa näkyy kohta, jossa rouva seisoo keittiössä hämmentyneenä, mies katsoo tätä ja lähtee ulos... Tämä saattaa todistaa suuntaan tai toiseen.
Oli rouvan kohtalo mikä hyvänsä, itselleni tulee Joukon ja Kostin laulun sanat mieleen: "Päivä kaunein sammuva on. Kukka kuolee korvaamaton. Kun päättyy tää, muisto vain jää."Tällainen melankolia on suomalaisuuteen hyvin sopivaa. Onhan meillä ilonjuhlan, joulun, aikaankin rakkaimmissa joululauluissa tarinoita kuolleista lapsista, pätkiä kuten "hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä" ja muuten hyvin synkin rinnoin laulettuja lauluja, kuten sylvian joululaulu.
Oltaisiinko silti nuoruuden, rakkauden ja perheen ajoista voitu tehdä hieman vähemmän hämäriä. Eikö näitäkin oltaisi voitu nostaa selvempinä kuvina ylös. (Vai olisiko tästä tullut silloin Lidlin Delux-mainos?) Nyt muut muistot jäävät kolmen vahvimman kuvan peittoon - Vanha rouva soittamassa pianoa, rouva keittiössä hämmentyneen näköisenä ja tyhjä piano.
Suurin ero pitkällä ja lyhyellä mainoksella on juurikin tuo hämmentynyt nainen sekä lumihankeen polvistunut mies ja tätä seuraava kutakuinkin suora kopio the Love Story elokuvasta. (Hieno kunnianosoitus hienolle ja myös aivan liian surulliselle elokuvalle.) Nämä pari kohtaa tekevät varsin suuren eron mainokseen.
Alla vielä lyhyt ja pitkä versio vertailtavaksi.
