Kevät toi, kevät toi...no ei ainakaan kesän HSL-aikataulua

Helsingin seudun liikenne (HSL) eli monelle myös vanhalla nimellä HKL tutuksi tullut taho on päättänyt, etteivät jaa kesän joukkoliikenneaikatauluja ollenkaan postitse Vantaalla eivätkä Espoossa.

Onko tässä todella ajatuksena se, että näin saataisiin ihmisiä enemmän käyttämään julkista liikennettä? Eikö se ole kuitenkin yrityksen liiketoiminnan tavoite?

Kyllä taitaa taas olla ollut joku neropatti liikenteessä. Lippujen hintoja nostetaan muttei ole varaa pistä postitse aikatauluja tulemaan. Eivät ole edes keksineet laittaa nettisivuille linkkiä, jonka kautta aikataulun saisi tilattua kotiinsa. 

Itse en suuremmin kirjastoja saati sitten palvlupisteitä käytä ja tosiaan harrastan suurimmaksi osaksi vain busseja. Ajattelevatko he, että lähtisin ihan varta vasten bussilla minulle tutuimman kirjaston tai palvelupisteen luokse (sijaitsevat n.15km päässä [toki lähempänäkin olisi mutta ei tämä poropeukalo osaa niihin mennä]), jotta saisin vihkosen itselleni? Viimevuonna toisella paikkakunnalla mutta silti HSL:n sisällä asuessani sain myös tehdä hakumatkan ensin kirjastolle, jossa sain todeta matkan turhaksi (aikataulut olivat loppuneet kesken), ja sitten palvelupisteelle, josta sielläkin sain tuurilla yhden viimeisistä aikatauluista itselleni... Kyllä tulikin hyvä mieli.

Toki itselleni tutuin keino aikataulujen katseluun on Reittiopas, mutta nyttemmin olen alkanut käyttää sivuston toista välilehteä Pyöräilyn ja kävelyn reittiopasta. Säästyypähän rahaa ja kunto pysyy hyvänä. Harmi vain, ettei talvikirjakaan ole kotiinasti tulossa... taitaa tulla kylmää kyytiä.


Ja vielä siitä sähköisestä aikataulusta (reittiopas), jota HSL niin kovasti hehkuttavat: Entä jos on sähkökatkos, et käytä kännykässä nettiä, olet keskellä korpea tai muuten vain jo sulkenut tietokoneen ja kiire olisi löytää bussi jolla pääsisi eteenpäin....


t. Ennen oli kaikki paremmin

Mainos siellä, mainos täällä, mainos TÄSSÄ!

Jäin lueskelemaan Markkinointi ja Mainonta lehden nettisivuille uutista "Vain joka toinen huomaa verkkomainoksen". On mielenkiintoinen fakta, että mainostajat tosiaan ovat kiinnostuneita vain huomion herättämisestä ja muistettavuudesta. Heitä ei kiinosta (ja miksi kiinnostaisikaan) se millaisia tunteita mainos herättää. Pääasia että tunnistetaan kenen mainos on ja muistetaan se.

Kuten artikkelissa kerrotaan, mitä isompi mainos, sitä pidempään siihen kiinnitetään huomiota. Jos taas kuluttajalta kysytään asiasta: mitä isompi mainos sitä enemmän v*tuttaa. Pahimpia taitavat olla koko sivun peittävät mainokset, jota täyty klikata kiinni. Itseäni ainakin kuluttajana ärsyttää eniten mm. maikkarin nettisivuille mentäessä monesti eteen pompsahtavat jättimainokset. Tekee mieli lähteä pois sivuilta, ennen kuin on asiaansa siellä edes hoitanut. Kai nämä kuitenkin ovat tehokkaita.

Odotan innolla päivää jolloin päästään personoidumpaan mainosten nättöön. Tällä hetkellä esim Facebookissa tätä käytetään suhteellisen paljon. Tai siellä ainakin yritetään saada mainokset ilmaantumaan vain niille käyttäjille, jotka ovat näistä kiinnostuneita. Ei vaan auta vaikka kuinka huutaisin, että vaikka tykkäänkin Faunattaresta (eläinkauppa josta pidän jyrsijä kiinnostukseni vuoksi) se ei tarkoita, että tarvitsisin kissanruokaa ja vaikka olen päälle 20 vee ei se meinaa, että olisin hankkimassa niitä kakaroita saati sitten, että tarvitsisin vauvanvaatteita. Prkele!! Näissä tilanteissa tekee mieli poistaa mainos näkyvistä ja valita syyksi "loukkaava".. Vielä kun saisi pari huutomerkkiä perään.

Vielä siis odotettava jokunen tovi jotta päästään tilanteeseen jossa mainokset näkyvät oikeasti oikeille ihmisille ja vain silloin kun he näitä haluavat nähdä. 

Snellman - kaiken pahan alku ja juuri?

Anna mun kaikki kestää! Väriaineet, natriumglutamaatti ja nyt vielä fosfaatit. Millä seuraavaksi hysterisoitte kansaa? Mausteillako? 

Mielestäni on aivan järkyttävää, kuinka markkinoinnissa voidaan lietsoa tämän kaltaista paniikkia. Jos mikä niin tämä on propagandaa. Saadaan ihmiset uskomaan jonkun asian olevan pahempaa, kuin mitä se oikeasti on. 

Monet näistä "ultimate evil" -aineista kerrotaan paketissa e-koodein vain, jotta tilaa säästettäisiin. Kyseessä voi olla siis hyvinkin luonnollinen aine, mutta koska e-koodit ovat pahasta, niin ovat myös nämä... Jos kaiki säilöntäaineet poistetaan elintarvikkeista, menee monta kertaa enemmän ruokaa roskiin. Ruokaa joutuu roskiin myös mikäli väriaineet poistetaan. Kuka haluaa syödä **skan ruskeaa hernekeittoa? Ei kukaan. 

Markkinoinnin keinoin yritetään saada oma tuote muita paremmaksi, mutta rajansa kaikella. Tilanne alkaa olla jo aika naurettava. Ettekö voi ymmärtää, kuinka pahaa teette maailmalle? Ihmiset ovat tyhmiä. Eivät he (minä mukaan lukien) tajua, että ihmisen kroppa on jo pilattu kun käytämme tiskikoneissa pesuaineita, jotka kertyvät elimistöön. Lopputulos on sama, syömme sitten kuinka luomusti hyvänsä. Älkää tehkö meistä panikoivia gerbiilejä, jotka yrittävät turhaan päästä lasiterraariosta kaivamalla ulos!

Makuasia

Eräällä ulkomaanmatkallani monia vuosia sitten sain kokea ihanan makuelämyksen. Ostimme hotellin jääkaappiin aamupalaksi maitoa ja muroja. Kyseessä olivat murot, jotka sattuman varaisesti valittiin kaupan hyllyltä ajatuksella "no noi ei ainakaan varmaan ihan pahoja ole". Kohtalo puuttui peliin ja vei sydämeni näille muroille.

Kyseisiä, ah, niin ihania muroja ei silloin myyty Suomessa. Etsiskelin ummet ja lammet, mutta mistään ei löytynyt. Paketin nimi oli kuitenkin jäänyt mieleeni ja muilta ulkomaanmatkoilta saatoin tuoda tuliaisina itselleni näitä.
... Kuulostanee hullulta ja myönnetään onhan se aika turhaa. 

Jokunen vuosi sitten lähetin jopa Kellogsille viestiä ja kysyin miksei näitä muroja tuoda Suomeen. Vastaus oli, että tutkimukset, mieltymykset ja liikevaihto osoittavat, etteivät tämän kaltaiset murot kelpaa suomalaisille. Olin kummissani, mutta tyydyin vastaukseen. Vierähti vuosi ja yhtäkkiä löysin kauppojen hyllyiltä RaisinWheatsejani. Voitte arvata, että keittiön kaapit olivat tämän jälkeen täynnä näitä. Onni oli kuitenkin vain hetkellistä. Rakkaimpani riistettiin minulta ja niin loppui taas yhteiseloni murojeni kanssa. 

On varsin hankalaa näin maallikkona sanoa, millä perusteella suomalaiset ostavat muronsa. Voisi kuvitella, että mikäli normaalit vehnätyynyt liikkuvat kauppojen murohyllyiltä, ei niihin lisätty rusina nyt ainakaan huonontaisi asiaa. Ilmeisesti näin kuitenkin on. 

Liekkö suurin syy sille, että tuote jäi kauppojen hyllyille, oikeasti maun vai kenties vain liian vähäisen markkinoinnin. Omaksi kohtalokseni kuitenkin jäänee keräillä ulkomailta muroja tai toivoa suomalaisten makumieltymysten muuttuvan. Turhahan yritysten on myydä tuotteita, jotka eivät mene kaupaksi. 

Mokomatkin suomalaiset ;)

Hyvällä asialla mutta...

Tupakkalaki muuttui vuoden vaihtuessa. 
Nyt olemme saaneet kuulla lehdistä ja kenties myös kokea henkilökohtaisesti naurettavat tilanteet kauppojen kassoilla. 

Suomen kuvalehti kirjoitti (1/2012 s. 74) nasevan tilannekuvauksen, "Tiskin alta", mahdollisesta kassa keskustelusta. Siinä asiakas kyselee mitä voisi ostaa ja miten, mutta kassa ei voi kertoa, saati sitten näyttää, mitään. Tilanteessa kassahenkilö ei siis saa kertoa mitä kaupassa on myynnissä tai edes sitä onko mitään myynnissä. Asiakkaan täytyy tietää täsmälleen mitä haluaa ja toimia muutoinkin varsin itsenäisesti ja kummallisesti. Pelkkä "aski tota" tai "sitä punasta missä lukee jotain valkosella" ei riitä.

Toki on hienoa, että tupakointia pyrytään vähentämään, mutta tässä tapauksessa kaupat saavat kaiken moskan niskaansa. Viimeisimmällä kauppareissullani jouduin kuulemaan kassan pahoitteluja tilanteesta. Asialle ei kuitenkaan kukaan voi mitään. "Kaikkeen tottuu..kunhan tarpeeksi kauan joutuu kärvistelemään." Tässä tilanteessa onneksi kyseessä ollut asiakaskin oli ymmärtäväinen ja vain naureskeli tilanteen mahdottomuudelle, mutta voin vain kuvitella, mitä tapahtuu, kun muutenkin huonosta päivästä kärsivä ihminen tulee paikalle.

En tiedä kuinka kauan tässä tilanteessa menee jotta "alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo" sanonta pitäisi paikkansa, mutta alku todellakin on ollut varsin hankalaa, hidasta ja kummallista. Onneksi en kuitenkaan itse joudu näitä tilanteita käymään läpi.

Esimerkiksi täältä pääset lukemaan tarkemmat tiedot siitä mitä myyjä/kassa saa kertoa.