maanantai 30. tammikuuta 2017

HÄTKÄHDYTTÄVÄ - RANTASIPI / CUMULUS

Osasipas hotelliketju vangitakin huomioni. Pirkka-lehteä selatessani osui sivun kokoinen musta kuolinilmoitus kohdalle. Jäin ihmeissäni lukemaan, mikä tässä oli kyseessä:

Rantasipi 
1965-2017

Tänä talvena, Levität siipesi vielä kerran, 
Ja kohoat kohti viimeistä kerrosta. 
Muistatko vielä meidät, siellä kaukana? 
Puhallan saippuakuplia muistollesi. 

Olet lintu ja sen pesä, 
Jossa itkin ja rakastin, 
Paljain jaloin. 
Vaikka nimesi on toinen 
Saanko tulla käymään?

Koskettava tekstihän tuo oli. Sivu silti loppui enkä saanut päätelmää, mikä on teikeillä. Ilmeisesti Rantasipi-ketku kuitenkin oli lopettamassa. Mutta oliko jotain tulossa tilalle? Mitä? Milloin? Mikä oli tuo lopun mystinen "nimesi on toinen"? Paljon jäi asioita auki....kunnes tajusin katsahtaa viereiselle sivulle.

Toivottavasti en ole ainoa joka on niin hölmö, että lankesi ihmettelemään 1. osan mainosta tuhahdellen ilmaan heitettyjä kysymyksiä, tajuamatta vieressä olevan vastaus kaikkeen.

Seuraava sivu kertoi siis:

Cumulus City & Resort
Syntynyt 17.1.2017

En osannut odottaa,
Ehkä kerran saatoin toivoa.
Että olisit minulle enemmän.
Ennen keskellä kaupunkia, nyt
Veden alla ja äärellä.

Ja lopussa vielä meille tyhmemmillekin selvennettiin että Rantasipi on nyt Cumulus Resort. Ai jai, olipas ihanan loppuun asti suunniteltu paketti.


maanantai 23. tammikuuta 2017

NRO. 200

Vuosia on tullut blogia jo kirjoiteltua, mutta nyt on vihdoin aika kirjoittaa blogiteksti numero 200. Olisiko aika perehtyä Kristaan, kirjoittajaan, tarkemmin?

Jossain vaiheessa tekstejä lukiessa joku on saattanut ajatella, että tee ite hyvä mainos jos kerta niin paljon arvosteltavaa on muissa. Niinpä ajattelin ihan omien mielenkiintojeni paljastamiseksi aloittaa esittelyn jostain omasta luomuksestani:

Ei lähimainkaan täydellinen, mutta ehkäpä minun näkemykseni kivasta. Täytyy tunnustaa, että CDONin doge bannerin jälkeen teki kyllä mieli tehdä samanlainen pläjäys, mutta päädyin silti klassisempaan.

Tujaus sarkasmia, yksinkertaisuutta, ja lopputulos on ainakin omasta mielestäni toimivaa. Kertonee jotain myös itsestäni. En nyt sentään jesariin itseäni vertaa, mutta tykkään yksinkertaisesta ja nokkelasta.

Mistä sitten on lähtöisin innostukseni mainoksiin? Tämä lienee peruja jostain aikojen alun piimä mainoksesta (siis siitä: "tahdon tosimiehen vierelleni, miehen riskin rinnalleni, rakastajan vatsalleni - piimä"). Tuonhan varmasti jokainen muistaa 90-luvulta.

Luulen, että kyseinen mainos on antanut itselleni paljon enemmänkin kuin vain innostuksen mainoksiin. Tuossa on sitä samaista tyttöenergiaa, jota on myöhemmin spaissareissa ja muualla nähty. Ehkäpä tuolla on siis ollut näppinsä pelissä oman elämänasenteenikin rakentumisessa.

Välikommenttina mainittakoon, että olisi kyllä hienoa olla mukana tekemässä jotain noin vaikuttavaa mainosta kuin tuo piimämainos.

Elokuvajulisteet eli elokuvien mainokset ovat myös yksiä intoilun kohteitani. Ovathan itse elokuvatkin yksi harrastuksistani. ("Harrastuksista" = mitä muutakaan kotihiiri voisi kirjoittaa CV:seen harrastuksekseen.)

Ehkäpä 200. teksti voidaankin päättää suosikkeihini näistä.
Rajatakseni aihetta hieman, yritin kasata yhteen sellaiset julisteet joissa yhdistyy upea juliste ja suosikki elokuvani.

Nro.1
Tohtori Caligarin kabinetti päätyi ensimmäisenä listalle. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen oikea kauhuelokuva. Juliste on kuin Gallen-Kallelan Bil-Bol mainoksesta (joka muuten myös upea mainos). Caligarin juliste kertoo kaiken, mutta ei silti mitään. Ei turhia tekstejä tai selittelyjä. Annetaan vain kuvan puhua puolestaan. Tämä pääsisi helposti omalle seinälleni tauluksi.


Nro.2
Kummisetä elokuvan julisteineet ovat tuttuja elokuvista vähemmän tietävillekin. Mitäpä sitä tuota enempää kirjailemaan julisteeseen. Pelkkä elokuvan nimi ja piirros marionettinuken lankoja pitelevästä kädestä kertoo jo tarpeeksi. Juliste on kuin piirros elokuvan tunnetuimmasta lauseesta: "I'm gonna make him an offer he can't refuse."


Nro.3
Ilmeisesti jatkamme matkaa aika järjestyksessä. Seuraavana olisi syntymävuoteni elokuva eli hieman "tuoreempi", 30v täyttävä Full Metal Jacket.

Taas ollaan yksinkertaistetussa julisteessa. Tämä on kuitenkin eritavalla yksinkertaistettu kuin edelliset. Enemmän tekstiä, mutta tausta on tyhjä. Lainaus kertoo hyvin elokuvan tyylistä, kuten myös ihanan ristiriitainen kypärä. Muistan pienenä kummastelleeni tätä mainosta. Taisinpa tuolloin kuvitella kyseessä olevan ihan perinteinen sotaelokuva. Little did I know..


Nro.4
Ja tällä kertaa viimeisenä, edelleen aikajärjestyksessä pysytellen - Trainspotting. Useita eri versioita julisteesta olen nähnyt. Suurimmassa osassa toistuu kuitenkin ainakin osittain oheinen tekstinpätkä elokuvasta.

Näin elokuvan nähneenä kuulen niin selvästi Ewan McGregorin lausumassa näitä sanoja elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa (nyt tietysti kuuluu asiaan jonkun korjata että "urpo, ei se McGregor tota kohtaa sano eikä tosiaan ole mikään eka kohtaus"). Joudun tunnustamaan etten ole itse kirjaa lukenut, mutta olettaa saattaa, että sama pätkä löytyy myös sieltä.

Kuten edellisissä, tässäkin teksti kertoo kaiken oleellisen elokuvasta, paljastamatta oikeasti mitään. Tämä voisi olla pätkä hyvin erilaisestakin elokuvasta. Ehkä juuri se tekee tästä mielenkiintoisen. Vain hahmon elämänasenne on kirjattu paperiin. Taas voisin sanoa, että mitäs tuota enemmällä pilaamaan. Kuvat, erilaiset fontit ja muut krumeluurit vain pilaisivat tunnelman.

Nykyään elokuvajulisteista puuttuu täysin omaperäisyys. Ylläolevien kaltaisia kaipaisin ehdottomasti lisää. Eiväthän nuo (Caligaria lukuunottamatta) mitään näyttävimpiä julisteita ole, mutta toimivat mainoksina ja luovat upean fiiliksen. Varmin tapa saada minun kiinnostukseni, on Transpottingin kaltainen yltiöpäinen vuodatus. Saisi siis vähintään minut googlaamaan lisää elokuvasta. (Toisin kuin tämän päivän sini-oranssit taustat, leijuvat päät ja selkä kameraan seisovat ihmiset.)

Jottei tästä blogitekstistä tulisi liian pitkä vuodatus, on syytä päättää ja jatkaa seuraaviin kahteensataan postaukseen. Kiitos tähänastisesta!





perjantai 20. tammikuuta 2017

HÄMMENTÄVÄÄ - KIINTEISTÖMAAILMA


Juu, heittäytyä pitää pystyä ja niin myös erottautua. Ja kaikki mainonta on hyvää mainontaa. Mahdollinen viraalisensaatio on todella iso juttu. Tässä siis on ilmeisesti potentiaalia.

Ulkonäkö 10+, uskottavuus... niin... noh...
Riimittely?... Musiikillinen lahjakkuus/lahjattomuus?... Häpeä?... Kyllähän tämä kaikenlaisia ajatuksia synnyttää.

Noh, jokatapauksessa, eikai tähän muuta voi sanoa kuin: "respect" ja perään hämmentyneenä tehty hasardi käsimerkki, jota kukaan ei tunnista. Käy sääliksi kiinteistövälittäjien mahdolliset teinit. Voin niin kuvitella heidät kaivautumassa kilometrejä maan alle.


Mielenkiintoinen pläjäys kuitenkin kyseessä.  Kiinteistömaailmalta jotain, mitä en osannut odottaa. Potentiaalia tässä on mihin vain. Muuuutta ei se silti sitä poista, että onhan tämä aivan hirveä. Jollan kummalla tavalla silti viihdyttävä. Menee ilmeisesti jo tarpeeksi yli, että tekee ympyrän ja tulee toisessa päässä asteikkoa takaisin.


Viikonlopun piristykseksi / kauhistukseksi siis Kiinteistömaailman hyvin hämmentävä, mutta masokistisesti kutkuttava mainos. Olkaa hyvä.





maanantai 16. tammikuuta 2017

SYDÄN LAULAA - LIDL DELUX

Nyt on hatunnoston paikka -  Lidlin Delux mainokset ovat upeita.
Harva mainos pitää sisällään niin hyvää musiikkia, että sitä kuuntelisi vapaaehtoisesti. Teoriassa ehkä Coca-cola lienee samassa ryhmässä, muttei sekään näin hyvään yllä. Lidlin mainos on tätä ja lisäksi ulkonäöllisesti upea ja aikaa kestävä.

Delux tuotteiden mainokseen tehty Sydän laulaa kappale on jotain, minkä voisin löytää omasta soittimestani. Jos nettiin on luottaminen myös moni muukin on samaa mieltä. Joitain viikkoja sitten kappale soi päässäni ja jouduin kovan työn tekemään että sain selville, mistä oli kyse. Kappale kun on ihan oikea kappale eikä mikään "allways coca-cola" rallatus. On vain sattumaa, että tuo on päätynyt mainosta varten.

Mainos on kaikella tavalla juuri ihanan sopiva. Se on mukavaa katsottavaa ja musiikki juuri sopivan tarttuva. En muista milloin olisin törmännyt näin miellyttävään mainokseen Suomessa. Tai noh, joulun alla mainitsemani Pirkan mainos oli toki samassa sarjassa. Näitä kahta ennen on kyllä pitkä pätkä ilman yhtään tällaista mestariteosta. Erityisesti Lidlin mainos saa katsojan/kuuntelijan käpertymään oman kullan kainaloon hyvän olon tunteen vallassa.

Kuten Pirkan mainos myös Lidl on pyörinyt jo tovin tv:ssä. Näin ajattomia ja ärsyttämättömiä mainoksia voi näyttää loputtomiin. Ne eivät kulu puhki eivätkä kirvoita liikaa keskustelua. Keskustelua syntyy vain sen verran kuin on tarpeen ("kenen biisi", "eikö olekin kiva mainos", "mikä mainos se oli"...)

Lidlin mainoksessa on myös upeaa sen pätkittävyys. Kuinkakohan monta eri versiota tästä olisikaan nähty. (Monta!) Emme voi siis moittia edes siitä.

H&M:n joulumainos (kaikessa komeudessaan) oli mielestäni huono tv:ssä pyöritettäväksi. Televisiossa, muutaman sekunnin pituisena siitä ei saanut mitään otetta. Monta eri versiota oli siitäkin, muttei yksikään toiminut, kuten kokonainen versio. Lidlin mainos sen sijaan on yhtä hyvä kaikissa versioissaan. On kyse sitten luistelevista teineistä, kosinnasta tai poikaystävän esittelystä vanhemmille, kaikki toimivat loistavasti yhdessä ja erikseen.
 
Ja kuinka moni väittää, ettei olisi jonkun hahmon kohdalla salaa mielessään miettinyt, että tuohan on ihan kuin minä/meillä tai jotain muuta vastaavaa? Itse olen käynyt varmaan jokaisen kohtauksen läpi ajatellen itseäni, vanhempiani tai muita tuttuja.




maanantai 9. tammikuuta 2017

OIKEA KOHDERYHMÄ - BYGGMAX

Työskentelen itse Ruotsalaisten vetämässä yrityksessä ja tiedän kuinka turhauttavaa voi välillä olla kansojemme eroista selittäminen. Kun pelkkä käännösten teko saa suomenkieltä tuntemattomat hämilleen, on kulttuuristen erojen selittäminen oikea rubiikinkuutio.

Valitettavan usein tuntuu, että pohjoismaiset firmat ja toki myös muut ulkomailta johdettavat yritykset pyrkivät menemään ali siitä mistä aita matalin eli käyttää samoja mainoksia joka puolella. Byggmax on kuitenkin piristävä poikkeus. Siellä johto tajusi, ettei suomalaiset ole samasta muotista tehtyjä. Nämä ovat juroa kansaa joka kaipaa yksinkertaisia asioita, kuten omaa rauhaa ja rehellistä menoa. Ruotsalaisten positiivisuus ja muu diibadaaba ei heihin iske. Näin syntyivät nuo ihanan suomalaiset mainokset.

Tästä syystä Byggmax voitti myös 2015 Effien (mainonnan Oscarin) täydellisyyttä hipovasta kohderyhmä työstä.

Vaikka itse olen nuori nainen eikä Byggmaxin mainosten kuvittelisi minua suuresti hetkauttavan, rakastan näitä. Ihanan juroa. Voi miten ihanalta kuulostaa lupaus ettei myyjät tule häiritsemään ja että saa itse hoitaa hommat kaupassa.

Teemaan sopiva muokkaus tehtiin firman mainokseen, kun "kassaneiti" ei ollut tarpeeksi sukupuolineutraali termi. Lehdestä leikatut miehet lisättiin muuten vain naisia sisältäneeseen kuvaan ja muokattiin sanamuoto "kassaneitien" muotoon "mies- tai naiskassatyöntekijöiden". Tähän tapaan suomalainen mies tai nainen...tai siis minä haluankin näihin turhiin pilkunviilauksiin reakoitavan. Huumorilla nämä pitää hoitaa. Tässäkin lyhyestä ja ytimekkäästä lausahduksesta täytyi tehdä lausehirviö, mutta sillä on mentävä kun niin käsketään. Hyvä niin.

Kaikki mainokset löytyvät firman youtube-kanavalta.
Alla kuitenkin muutama helmi.



maanantai 2. tammikuuta 2017

SPICE GIRLS - PEPSI

Tyttöbändi Spice Girls julkaisi ensimmäisen levynsä  20 vuotta sitten. Jestas sitä onkin vanha. Muistan kuin eilisen päivän maustetyttöhuuman, kaiken sen krääsän, tanssikuviot ja laulujen sanat.

Oli tikkareita, keräily valokuvia, vaatteita ja ties mitä. Ennen kaikkea oli kuitenkin Pepsi. Itse tuolloin ala-asteikäisenä vedin yhtäläisyysmerkit Spaissareiden, Pepsin ja Union Jack lipun (Brittien lippu) kanssa. Brittilippu liehui ja vielä useammin tytöillä oli Pepsin tölkit kädessään. Muistan yhdenkin ryhmäkuvan (niistä keräily kuvista) jossa koko poppoo oli verhoiltu Pepsin logoihin. Oi niitä aikoja.

Ei varmaan tarvitse edes kysyä valitsinko kaupasta ostettavaksi Pepsiä vai Cokista. Maulla ei ollut väliä. Pääasia että oli samaa kamaa, kuin mitä Spaissarit joivat. Eikä tarina loppunut tähän. Itse olen toki vaihtanut lemppariani, mutta Pepsillä suurten nimien sponsorointi jatkuu. Jalkapallossa Pepsi on ollut iso nimi pitkään, ja muistannette parin vuoden takaa jääkiekon "Pepsi-veljesten" kohun. Eiköhän nämäkin ole joitain faneja  saanut Pepsiin kääntymään.

Mielenkiintoisinta tässä Pepsi fanituksessa oli kuitenkin biisi/mainos nimeltä Move Over. Osaan edelleen sanat ulkoa. Tai no julkaisuvuonna en vielä englanninkieltä hallinnut, mutta mukana osasin silti laulaa ja osaan edellen. Yritä nyt sitten päättää voiko tuota fanittaa kun se on mainos vai voiko tämänkin laskea heidän kappaleekseen.

Hieno markkinointipläjäyshän koko bändi oli. Tiedä pystyttäisiinkö tähän enää mitenkään nykyään.


90-LUVUN PALUU - SUPER JÄÄTELÖ

90-luku on muodissa, joten miksi ei tuotaisi myös muutamia vanhoja, jo kuopattuja tuotteita takaisin. Tämä tuntuu olevan useammankin kuin yhden yrityksen ajatus.

Vyölaukkua on yritetty jo tuoda, onneks ainakin vielä turhaan, ja muita vaatetuksen hirviöitä on päässyt jopa katukuvaankin. Nyt kuitenkin tuodaan jotain makoisaa.

90-luvulta tuttu ja sivulauseissa myös teksteissäni vieraillut Super-jäätelö on tekemässä paluun. Suurin kysymys lienee, millaisilla mainoksilla he lähtevät jädejä meidän maailmaamme palauttamaan. (Toivottavasti mainoksia siis olisi tiedossa.)

Superin mainoksissa erinäiset syystä tai toisesta lipevät miekkoset käyvät jäätelökiskalta ostamassa Super-jäätelöä sanattomasti. Jäätelö ilmaistaan tämän ulkomuodon mukaan, joka muistuttaa kovasti naisen muotoa. Sitten soppaan heitetään hieman huulten nuoleskelua ja parhaimmillaan jopa kuvitellun objektin suuhun työntämistä. Tästäkös kioskin naismyyjät innostuvat ja lopputuloksena onkin musta silmä tai muuta vastaavaa.
Uskaltaako siis Valio tuoda saman ronskin mainostyylin takaisin vai päivitetäänkö mainos tälle vuosituhannelle? Toivoa saattaa etteivät ainakaan liian tylsiin mainoksiin sorru. Jotain särmää näihin täytyy tuoda. Hyviä esimerkkejä viimevuosilta löyty, joten potentiaalia olisi tuoda jotain pikkutuhmaa myös niin helposti loukaantuvalle 2010-luvulle. Toisaalta todennäköisyydet ovat pelottavan suuret että joku suuttuu. Tarkkana saa siis olla, ettei käy kuten Byggmaxin mainoksessa ja jouduta korjailemaan mainosta yleistyksien takia.

Jäätelön maku on joka tapauksessa itselläni elävästi edelleen mielessä, joten pakkohan tässä on innolla odotan tulevaa kesää. Ehkä tuolloin pääsisi jo näitä muotoyksilöitä maistelemaan. Peukut pystyyn jännittävien mainosten ja muuttumattoman maun/ulkonäön puolesta.