Nyt löytyi blogikirjoitus, jonka voin sanasta sanaan allekirjoittaa. "Noviisi Palveluksessanne" käsitteli nuorten uransa aloittaneiden/aloittavien työnhakijoiden mahdollisuuksia työmarkkinoilla.
Tilannehan on nimittäin mahdoton. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: ryhtyä kouluttautuneeksi työkokemuksettomaksi työnhakijaksi tai työkokemukselliseksi kouluttautumattomaksi työnhakijaksi. Harmi vain että työnantajat hakevat nuorta nopeasti valmistunutta hakijaa jolla työkokemusta on se 10 vuotta. Ja näitähän meitä onkin vallan runsaasti...
Ei ihme että Suomessa yritysten työntekijöiden keski-iät huitelevat jossain 40-50 vuoden hujakoilla, kun vastavalmistuneita ei uskalleta ottaa jengiin mukaan. Niin tai jos otetaan niin palkka on sitten sen mukainen...
Itselläni kävi kerran tuuri ja tämä minulle myös tehtiin selväksi; "Olisihan niitä paljon ammattitaitoisempiakin hakijoita ollut, mutta halusimme tukea nuorta pääsemään urasa alkuun." Juu, kiitosta vain. Harmi ettei tuo kuitenkaan kohentanut itsetuntoa. En siis päässytkään ammattitaitoni takia firmaan, halusivat vain nuoren nätin tytön.
Ja jos tuuri käy ja pääset johonkin duuniin joka edes hitusen koskettaa alaasi, tulisi siinä sitten roikkua nipin napin vuokraan riittävällä palkalla se 10 vuotta, jotta voisit joskus päästä oikeasti itseäsi kiinnostavaan työhön. Jaa että pyydä lisää liksaa? Yleensä näissä tilanteissa voidaan vedota työkokemuksen vähyyteen tai sanotaan että palkkasi on varsin hyvä tuohon titteliin nähden. "Niin mut ku oon käynny ammattikorkeakoulun ja kaikkee, kai mä ny ees sen takia saan puhelinmyyjän työstä lisää liksaa" - eipä taida autaa.
Toki ymmärrän työantajien puolenkin. Miksi palkata noviisi jos tarjolla on oikeita ammattilaisia joille ei tarvitse opettaa mitään. Onhan tämä rahallisesti ja myös yrityksen maineen kannalta kannattavampaa. Näin ei tarvi käyttää rahaa perehdyttämiseen eikä tarvitse pelätä yrityksen maineen puolesta. Uusi myyjähän saattaa puhua puuta heinää yrityksen tuotteista kun ei tunne näitä kunnolla.
Ja onhan niissä nelikymppisissä muutakin hyötyä. Ne on kakaransa hankkinu eikä tarvi pelätä, että vaipanvaihtolisiä tarvis maksella. Puoliso ja asuntokin on jo ja lainanmaksukin näyttää olevan hyvässä vauhdissa, turha pelätä siis rakkauden perässä toiselle puolelle Suomea muuttoa.
Mutta miten aloitteleva työn raskaan raataja sitten pääsee haluamaansa työhön? Ja mihin jäi se tilanne jossa suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja meidän ei tarvitse muuta kuin ilmaantua paikalle? Ai koskee vain vanhusten hoitoa.. No prkele.
Tuolla ajattelumallilla itse ainakin lähdin opiskelemaan. "Jes, voin valita minkä alan tahansa koska töitä varmasti löytyy". Harmi vaan että mm. tradenomeja on koulutettu niin paljon, että hakijoita yhteen työpaikkaan on aina se päälle 2 000, lähtivät jättiluokat eläkkeelle taikka ei. Jotain poikkeuksellista pitäisi siis vain keksiä jotta saisi itsensä markkinoitua muiden ohi. Miten olisi markkinointiblogin kirjoittaminen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoitavaa?