90- RYTMEISSÄ - MAINOSTEN TOISTUVAT TEEMAT

Jos soittaisin sinulle alta löytyvän Aurinko Jaffan mainoksen pelkkänä musiikkina osaisit varmasti heti kertoa millä vuosikymmenellä mennään, eikö totta?

Niin ysäriä ja niin paljon kiusallisen moneen kertaan kuultua. Eipä tämä silti poista faktaa, että paljon muistoja tästäkin tulee mieleen. Mökillä saunasta tullessa oli aina korillinen lasisia limupulloja odottamassa. Yleisin taisi olla juuri tuo perinteinen Aurinko Jaffa, toinen lemppari taisi olla "punainen jaffa" (ilmeisesti siis kyseessä oli kuvasta löytyvä Italia. Punaiseksi Jaffaksi sitä kaikki kuitenkin kutsuivat). Friscokin oli kyllä kova sana. Voi niitä aikoja.

Takaisin kuitenkin mainoksiin. Tuota samaa sähkökitaran rämpytystä löytyi lähes kaikesta 90-lukulaisesta. Saman teeman löytää niin Prätkähiirten tunnarissa, Tele-puhelukortin mainoksesta kuin myös tottakai kilpailevan Friscon mainoksesta. Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin.

Mutta miten sitä ei ole huomannut tuolloin musiikkien samankaltaisuutta? Nämähän ovat identtisiä. Eikä identtisyys jäänyt tuolloin vain musiikkiin. Jollei ysäri mainoksissa ollut kitaran räptytystä niin ainakin Suomessa mentiin maalaismaisemiin.

Löytyy Kesoilia, Xylifreshiä, Sunnuntaita ja tottakai Reissumiestä. Monessa näyttää myös pariutuminen ja autot liittyvän jotenkin kokonaisuuteen. Parempi olla silti tekemättä enää näistä uutta listausta. Sanottakoon vain että ihan hirveästi ei tosiaan vaihtelua näytä olleen.

Ehkä omaperäisten mainosten puute on yksi osasyyllinen sille, että moni 90-luvun tuote on poistunut kaupoista tähän päivään mennessä.

YRJÖ VAUHDISSA JÄLLEEN - HELEN

Nykyään ihmiset loukkaantuvat kaikesta. Sosiaalisessa mediassa on helppo kertoa mielipiteensä ja niitä valitettavasti myös kuunnellaan. Elokuvajulisteita poistetaan näkyviltä, koska niissä jonkun mielestä alistetaan naista ja yritykset pyytelevät anteeksi täysin käsittämättömiä asioita, jotka ovat loukanneet tiettyä vähemmistöä tai yksilöä.

Helsingin energian Yrjö on onneksi toista luokkaa. Hän yrittää olla korrekti, mutta epäonnistuu tässä upeasti. Moni sanoo, että kaikelle pitää voida nauraa. Näinpä André Wickströmin esittämä Yrjö on kaikkea sitä, mitä mediassa ei saa sanoa tai tehdä. Yrjölle voi nauraa, vaikka kauhistuttaakin, kuinka epäsopivaa näille asioille nauraminen on.

Yrjö on jo tuttu näky kaikille, vai onko. Häntä on näkynyt nyt niin videoissa kuin myös muualla sosiaalisessa mediassa. En kyllä muista onko tätä televisiossa näkynyt. Kohderyhmä on ilmeisesti muualla kuin "vanhassa maailmassa".

Mainoskamppis kuuluu luokkaan järkyttävän ärsyttävä, mutta silti hauska ja toimiva. Kaveri on kuin suoraan Pomo piilossa sarjasta - Pistetään vähän viiksiä ja silmälaseja naamalle ja esitetään tyhmää. That's it.

"Epäaitous" taitaa silti toimia. Onhan tässä jo aika paljon tullut energia-alasta sun muusta opittua. Saa nähdä montako kautta tätä vielä tehdään.  Vielähän tuota mielellään katselee, mutta toivottavasti muistavat, että parhaat tv-sarjat lopetetaan aina "liian aikaisin".

Eikä Yrjö muuten mikään turha jätkä ole. Olihan hän kuvioissa mukana 2015, kun Helen voitti mainonnan Effie-palkinnon kampanjastaan.

Alla pari esimerkkiä Yrjön elämän varrelta. Paljon on jo kehitetty alkuajoista. Viimeisimmän kauden jakso kolme on tämän hetkinen lempparini. Ihanasti käytetty yhtä lempi elokuvistani hyväksi. Yksi kohtaus on siis lähes identtinen kopio Reservoir Dogs elokuvan kohtauksesta. Ja tämä siis täysin tarkoituksellaan. Mahtavaa.